Maailma monimutkaistuu. Etsitkö sinäkin yhteistä suuntaa tai uusia toimintamalleja? Ympärillämme on haasteita, joiden ratkaisuun tarvitaan uusia keinoja. Mutta johtaja ei yksin tiedä kaikkea!

Yhdessä ideoimalla ja moniäänisesti keskustellen voidaan ratkaista monenlaisia ongelmia ja luoda uudenlaista yhteisymmärrystä ja ajattelua. Olen kiinnostunut erityisesti vapaaehtoisten johtamiseen ja yhdistyskehittämiseen liittyvistä teemoista. Haluan innostaa mukaan keskusteluun hiljaisempiakin asiantuntijoita ja sidosryhmiä, rohkaista ideoimaan uutta ja osallistaa ihmiset toimimaan.

Vedän vapaaehtoistoiminnan koulutuksia ja työpajoja, joissa hyödynnän mm. fasilitointiosaamistani. Olen käynyt myös Erätauko-dialogiohjaajan kurssin.

Polkuni vapaaehtoisjohtajaksi

Miten polun alkuun päädyin, siitä ei ole muistikuvia, mutta vastuunkantajan rooli on ollut minulle alusta asti jotenkin hyvin luonteva. Olin jo yläasteella luokkani puheenjohtaja, ja ajan saatossa olen kulkeutunut harrastusten parissa useampiin eri luottamustehtäviin. Se ei ole tapahtunut erityisen määrätietoisesti vaan oikeastaan tekemisen sivutuotteena, kenties siksi että olen aina ollut kiinnostunut oman osaamiseni ja toiminnan kehittämisestä.

Matkalla olen tavannut monenlaisia kulkijoita ja löytänyt myös patikkaseuraa. Koska matkanteko porukassa on hauskempaa, olen alkanut kiinnostua siitä, miten yhdessä löydetään päämäärä, jota kohti kaikki haluavat suunnata. Tällä hetkellä johdan Helsingin Ladun ulkoilullista retkiseuruetta, johon kuuluu lähes 8000 jäsentä ja noin 100 vapaaehtoista.

Joinakin päivinä on mukava kulkea helppoja neulaspolkuja, toisina päivinä huvittaa haastaa itseään mutkittelevilla, jyrkemmillä osuuksilla. Joskus tunturin huippu on pilvessä, ja täytyy tasapainoilla rakkakivikossa keskellä sankkaa sumua pelkällä kompassisuunnalla. Mutta hyvässä porukassa kulku etenee, kun tuetaan toisiamme ja muistetaan pitää hauskaakin yhdessä.

Etenemiseen tarvitaan määrätietoisuutta, uskallusta ja sitkeyttä. Välillä pulahdetaan vyötäröä myöten jokeen. Sellaista sattuu, kun kuljetaan ennestään tuntemattomia reittejä. Vähitellen maasto ja kartta alkavat kuitenkin muistuttaa toisiaan, ja yhteinen suunta selkiytyy.